Kuun alussa saatiin hyvä idea miehen kanssa, idea meni näin.. "mennään käymään pienellä reissussa, "anopin" luona viikko ja sitten  "appiukon" luona se puolitoistaviikkoa. Se voisi olla mukavaa vaihtelua arkeen"  .... näin reissun ollessa jo takana voin sanoa sen verran. Että oltiin todella pahasti väärässä asian suhteen.

"Anopin" luona oleminen oli ihan mukavaa, tullaan hyvin juttuun. (Sekä siellä on söpö 4kk vanha koiranpentu =^w^= ) 
Joka tosin ei antanut Dantelle pahemmin minkään asteista rauhaa, vaan seurasi tätä kuin hai laivaa. Söpöä omalla tavalla, sekä rakastan naskalivaihetta yli kaiken.  No siellä sitten tietenkin tuli sosiaalisoitua itseään taas miehen pikkuveljen kanssa. Sekä siellä on vain yksi tietokone joka toimii, jossain määrin kohtuu nopeudella. Että sillä voi pelata jonkin asteisia pelejä. Eli aika pahoja "vierotus-oireita" koneella olemisen suhteen. Kun näin kotona ollessa tulee oltua koneella ajoittain ihan liikaa. (Kyllä pelaan videopelejä ja myönnän lievän pakkomielteen niihin)
Sekä selvitettiin joitain parisuhde ongelmia (Anopin rasittava entinen, joka oli alkanut jo vainoamaa sitä..)



Dante ja Remu  pihalla riehumisen jälkeen väsähtäneit. Ainakin Dante oli aika väsähtänyt




.. Vaikka tosin tällä pikku kaverilla on vähän enemmänkin virtaa. Etenkin pienen torkun jälkeen.

Niin siis näköjään unohdin sanoa taas tuolla alussa, että "anoppi" omistaa Danten siskon tytön  Ritun  ja Remu on Ritun pentu. Eli samalla käynnillä käytiin katsomassa siis Danten sukulaisia. (tutustuttiin miehen kanssa aikanaan koirien kautta netissä.. näin jos en ole sitä aiemmin missään kertonut.. )

Viikko kului asteen verran liian nopeasti koirien kanssa leikkiessä, joten meidän matka johti taas keskelle Suomea
kohti "appi-ukon" kotia järven rannalla. Siis se asunto on on älyttömän kaunis, sekä siisti.
'Piha täynnä kukkasia ja muutenkin rauhallinen paikka. Etenkin näin verraten, että me asutaan kaupungissa. Sillä tavalla todellakin mukavaa vaihtelua.
Ensimmäiset päivät oli ihania, vaikka satoikin vettä oikeestaan koko reissun ajan.
Sekä tuhlattiin varmaan 3 purkkia suihkutettavaa hyttysmyrkkyä, poltettiin ainakin 2 paketillista niitä hyönteiskarkoite kiekkoja. Ja kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta kumpikin raapi ittensä verille hyttysenpuremien takia.
Tai ainakin minä, laskin silloin eräänä iltana (kun ei ollu oikeesti tekemistä... ) niin mulla oli 10 hyttysen puremaa oikeassa jalassa... nilkasta alaspäin laskettuna. Joten tästä voidaan jo päätellä että hyttysiä oli paljon.


Tosin... maisemat oli aurinkoisina päivinä kyllä kaikkien hyttysten puremien arvonen. Sekä Dante sai olla vapaana, josta se nautti todella paljon (vaikka yhtenä kertana kävikin moikkaamassa naapuria luvatta)


Sekä reissulla ollessa tuli heitettyä Dantelle keppiä, sekä itse tuli heitettyä tämän vuoden osalta talviturkki.
Ja uskokaa, se vesi oli jäätävän kylmää!  Mutta kun mentiin uimaan niin Dante ressukka luuli et ollaan jättämässä se, nii se lähti meijän perää. Ja ui vähän matkan päässä olevalle ponttoonille.  Se oli niin sydäntä lämmittävä ele.. vaikka oltiinkin n. 10m päässä siintä.. ja ehkä n.5m päässä jos lasketaan laiturilta matkaa... Mutta joo.. herttanen poika se on.

Oli reissussa vielä yksi kohokohta.
Käytiin kalastamassa kello 3 aamuyöstä....  en ollu siintä niin ilonen, mutta itse halusin kalastaa pitkästä aikaa. Enkä aavistanut että mennään siihen aikaan kalastamaan. No siinä sitten oltiin ja mietittiin ettei sielt varma mitään tule.
Mutta ku ajattelin, että no jaa.. siirrän kohon paikkaa nii eiköhän se jääny  pohjaa kiinni... No ei muute jääny pohjaa kiinni vaa siin oli kala. Enkä ees nähny koko kohoa (mun koho oli sellainen tumma ja pitkulainen mitä ei nähny nii hämärällä ees missä se on)  No siinä sitte piti tehä jotaa asialle, enkä tienny mitää mitä tehä tollasella mato-ongella.... oon kalastan vaa sellasilla pienillä papan tekemillä.. tai sitten virvelillä. En sellaisilla oikeasti pitkillä ostetuilla mato-ongilla...  Joten mies sai nostaa sen ylös.... tosin siima katkes just ku sen sai laiturille. Onneksi saatiin se viel kiinni.
Sitte oltiin vaan " Onks se särki?  ... joo on se... eiku hetkinen..... tuos valoa"  ja sitte todettiin että ei ollukkan mikään särki vaan kuha. ja kohtuu hyvän kokoinenkin.

Kuha päädyttiin paistaa savustuspussissa grillillä, ja kuulemma oli hyvää.. itse en tykännyt, mutta maistoin vähän! (lupasin isälleni, että edes maistan kalastamaani kuhaa)  

Ja se seuraava ilta olikin se viimeinen ilta siellä ja se oli katastrofi....
Joillain oli asteen verran liikaa alkoholia jonka aiheuttamana tuli kamala riita, vanhoja haavoja aukaistiin joka puolestaan johti siihen, että lähdimme yöllä pois sieltä miehen isovanhempien luokse. Minne piti mennä vasta seuraavana päivänä...
Toistaiseksi en luokittele ainakaan että olisin appiukon kanssa väleissä. Eli omalta osuudeltani mun pakolliset sukulaiskäynnit siellä suunnin on käyty!
Jos oikeasti joku on niin katkera, ettei voi antaa edes oman poikansa vanhoja virheitään anteeksi. vaan niitä pitää vatvoa JOKA IKINEN ILTA puolentoista viikon ajan. Niin olkoot katkera, mutta turha odottaa ainakaan mun osalta käyntejä.. ennen ku antaa anteeksi oikeasti toisen töppäilyt, niin vihoittelen sille vaikka 2 vuotta tai loppu elämäni jos se siihen menee!  (Kyllä olen erittäin pitkävihainen ihminen, kaverin kanssa meijän välit oli poikki 5 vuotta.. josta avaudun sitten joku toinen kerta ^^'     )

Kotiin päästessä, en voi todeta mitään muuta kuin että on ihana olla kotona, nukkua omassa sängyssä.. eikä tarvitse kestää sukulaisia hetkeen!  :)