Tuntuu jotenkin ikävältä kirjoittaa tälläistä tänne, etenkin kun siintä on niin pitkä aika kun olen
mitään kirjoittanut edes.. vaikka olisi ollut ainakin pari juttua mistä piti kirjoittaa.... :/ 
Mutta nyt tuli vain tunne, että pakko kirjoittaa / saada sanotuksi oma tunnetila/ ajatukset..

Elikkäs niin...
Tiedän että syksyisin tulee syysmasennusta (en yleensä edes pode mitään sellaista),
mutta nyt tämä syksy tai no talvi on ollut kaikista rankoin mitä muistan.
Muistan sen, kuinka iloinen olin että pääsin kouluun.
Ajatus koulusta oli hieman ahdistava, mutta odotin sitä innolla
miettien: " jes pääsen kouluun, tutustun uusiin ihmisiin ja saan kavereita"
.. Toisin kävi. kaikki ryhmäläiset on niin erillaisia.. kuitenkin liikun yhden kanssa joka päivä koulusta
kotiin samalla bussilla...Ja ne matkat on suoraan sanottuna kerta kaikkiaan AHDISTAVIA!
Matka alkaa joo mukavasti, mutta kun on 20min matka... niin en tiedä pitäisikö puhua vai olla hiljaa.
Jos puhun niin mistä? Ei mulla ole muksuja, en harrasta samoja asioita, en ole sitä enkä tätä...
Ainoa yhdistävä tekijä on puhua koirista. Kyllä, ainoa mitä keksin on puhua koirista (hänen äidillään on koira,
joka on ajoittain hänen luona hoito-koirana) Joten.. en oikeasti ymmärrä miten tulen pärjäämään..
Koska eihän sitä nyt voi puhua mitään puolta vuotta vielä joka päivä koirista. eihän?
Voisi siis sanoa, että olen hukassa... 

Pahinta arkipäivissä ei ole bussimatkat, vaan se että koulussa olen ulkopuolinen ja yksinäinen.
Jokainen päivä on minulle haaste, että edes jaksan nousta aamusta kouluun.
Illat menee itkien, toivoen että olisipa viikonloppu niin ei tarvitse kestää ahdistavaa tunnetta taas uudestaan.
Ja oikeasti, se on silleen jännä että olen sosiaalinen ihminen.. mutta tuo kouluympäristö ei vain ole minulle.
Aina näin sunnuntaisin itken ja mietin että jos sitä lopettaisi koulun käynnin.. niin olisi helpompaa ja jatkaisi
taas normaalia elämää. Käyden töissä ja olla murehtimatta asioita..  mutta vanhempani eivät
ilahtuisi siintä.. jos keskeyttäisin koulut.. kolmatta kertaa kait? en enään itsekään pysy laskuissa mukana.
.. no omaksi pelastuksekseni ei enään kauaa niin tulee joululoma ja sen jälkeen työssäoppiminen.....

Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia koulusta tai jostain?
Että enkait vain ole ainoa, joka kokee tälläisiä tuntemuksia..  ^^'''