Tänään vain vihoviimein jonkun kavereistani lataamaan saman moba pelin, mitä itsekin pelaan!
Ja kaiken huipuksi sain mun ystävän, jonka kanssa olin puhumatta 5 pitkää vuotta... No sitten odotettiin ja odotettin muutama tunti että se peli latasi, asensi ja päivitti kaikki mitä on tapahtunut.
Ja sitten vihoviimein kun päästiin peliin, niin eiköhän kaveri invinyt myös  omia kavereitaan.. jotka on pelannut kauemmin kuin minä. Ja näin kun minä olen unranked ( ei minkään asteista tasoa) ja sit tää tantta on Silver ( proncen yläpuolella, eli ihan ok tuolle servulle)  niin tietenkin se tantta oli erittäin koppava.
Kaveri joutuu pelaamaan muutaman pelin botti pelejä... ja kun kysyin siinä pelissä, että minne kukakin menee?
Että meneekö ketkä ylös? ketkä siihen keskellä olevalle lanelle ja kuka menee alas ( kentässä on kolme "polkua" ylhäällä, keskellä ja alhaalla... botti peleissä 2 menee ylös, 1 keskelle ja 2 alas)  
Niin tietenkin koppavuuden multi huipentuma toteaa "no onko sillä mitää väliä, tää on botti peli"   ja sitten pelissä oon ensin vain, että selvä... se menee keskelle.. hyvä.. 
Koitan soittaa kaverille skypessä, että voin neuvoa paremmin että miten pitää toimia....
Lopputulos oli se, ettei kaveri vastaa skypessä... vaa juttelee koppavalle tantalle... joka ei edes neuvo sitä tekemään mitään....   kaveri päätyy ostamaan vääriä tavaroita, seisomaan väärissä paikoissa, targettaamaan vääriä kohteita... ja mitä kaikkea muuta voikaan tapahtua väärin minkä olisi voinut estää jos oisi vastannut?
..
Peli sujuu ihan ok,  olin itse supportti, joka vain oli  hiileri (kunnon ambulanssi! :)   )  että kaikki on silleen ok.
Niin neiti koppava tulee keski-lanelta ja tulee hiilaamaan.. ja on silleen " oho,.. enkö ois muka saanu hiilata sua?"
Totesin kylläkin, että tämä yksi bottipeli on viimeinen minkä suostun pelaamaan sellaisessa paikassa missä ignorataan ja ollaan täysin eriarvoisia. Kaveri tosin ei ymmärtänyt että miksi kyseessä oli tälläinen asia....
Vau.. eli odotin ihan turhaan muutaman tunnin, että pääsisin auttamaa kaveria... pelaamaan mukavia pelejä sen kanssa ja oikeasti pitää hauskaa samalla kun pelataan...  väärin kävi, en siedä sen kavereita.. en jaksa olla vaan ilman skype puhelua ku ei viitti näpyttää ja pitää toista hengissä samalla.... 
yksi peli joka kesti 30min oli siis kaiken tämän odotuksen ja turhallisen innostumisen arvoinen...
Kait olen itsekeskeinen ja olisin halunnut enemmän huomiota kaveriltani, mutta ei sille kai sitten voi mitään.
Se on vain sitten pakko pelata yksin, tai miehen  ja sen kavereiden kanssa ku omat kaverit ei tee muuta ku ignoraa peleissä....

Kyllä tiedän että jollain mittapuulla saatan kuulua nuorisoon, mutta pelkästään näin tänään lenkillä käyminen oli tuskaisaa.
on arkipäivä, kyllä tiedän on lomaa. Mutta se että heti aamusta näkee nuorisoa jo päihtyneenä.. ei ole ihanin näky.
Eli joo en itse juo kuin pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa.. eli ne pakollisen pikkujoulut ja sitten joku valmistujaispäivä... koska silloin on porukkaa paljon liikkeellä. En tosin tiedä vieläkään miksi, juuri niihin aikoihin pitää mennä juomaan.....
Mutta sitten taas näin myöhemmin päivemmällä käytiin kaupassa, käveltiin nuorisoporukan ohi. HUOM OHI!! ja sillä välillä tuli kuultua  ainakin 20 kertaa joku kirosana. Oikeasti, mitä ihmettä nykynuoriso opiskelee?
Ei ainakaan käytöstapoja tai mitään sivistyssanoja koska vaatii noinkin paljon kirosanoja puheessaan, että saa muodostettua jonkin asteisen lauseen!
..
No siis onhan se hienoa, että ne on oppineet ainakin pari hienoa sanaa jonka ne voi ujuttaa joka ikiseen lauseeseen ja käyttää sitä joka toisena sanana. Jotta näyttää niin siistiltä ja kovalta tyypiltä. Kun taas näin asteen verran vanhempien mielestä näyttää vajaamieliseltä ja huonosti käyttäytyvältä nuorelta jolla on erittäin suppea sanavarasto kun pitää toistaa itseään ihan tuolla tavalla.
Kaupan pihalle päästessä jäin pihalle odottamaan Danten kanssa ( en ikinä suostu jättämään koiraa ulos, edes siksi ajaksi että kävisin kaupassa.. sillä välin voi käydä mitä vain)  niin tuli taas nähtyä ainakin 2 tyttöä jotka vieläkin kuvittelevat että legginssit ovat housut. (Ja sitten ihmetellään, miksi on niin paljon pedofiilejä kun pikku tytöt pukeutuu niin että alushousut loistaa läpi? ), 3 huligaani poikaa jotka pyöräilivät kovaa vauhtia rappuset alas (olen iloinen ettei o mun poikia, en haluis olla ostaas vähää väliä vanteita pyöriin ku ne menee rikki.. tai olla selittämässä tuntemattomille kuinka pahoillaan on toisen käytöstä kun on törmännyt näihin pyörällä. Tai mennä sairaalaan toivomaan, että se on vain pieni aivotärähdys eikä aivoverenvuotoa) Mutta ei siinä vielä mitään... päivän kruunasi idioottimaisella käytöksellään tämä bemarin omistaja. joka on mahdollisesti sitä mieltä, että on vajaa älyinen ja invaliidi kun tarvitsee melkein tyhjällä parkkipaikalla inva parkkia. Jonka parkkeeraa päin kettua. Kuski ja kaikki matkustajat oli kohtuullisen nuorehkoja, terveiltä näyttäviä kaljaa kittaavia miehiä. (sekä kyllä katsoin, että autossa ei ollut mitään inva lappua)
Ymmärrän siis kyllä, että minkä takia on inva pysäköintejä, mutta en ole viellä tiennyt että munanjatkeen omistajat ovat niin vajaa älyisia ja ylimielisiä että minkään asteen käytöstavat saatika säännöt eivät päde heitä. Vaan heillä on oikeus pysäköidä minne haluaa!
Ei se muuten, koska ei näkynyt ketään sillä hetkellä sille paikalle pyrkivää oikeasti invalidi määritelmän omaavaa henkilöä. Mutta ihan näin periaatteen vuoksi sapettaa tuollaiset ihmiset.  Eikä tuollaisille voi mitään,. vaikka OTIN kuvan siintä autosta ja toivoin että se kuski korkkaa siinä vaikka yhen kaljan niin saan soitettua poliisin. Mutta kun vaikka lähettäisin kuvan autosta, joka on inva paikalle pysäköity. Ei sillä ole mitään merkitystä. Ja sellaisten asioiden vuoksi ne ei opi IKINÄ mitään!  ... olisi edes mukavaa, että jos sellaisen kuvan lähettäisi niin ne laittaisi jonkun sakon sellaiselle henkilölle. Koska entä jos seuraavana päivänä parkkipaikka olisikin täynnä ja joku OIKEASTI tarvitsisi sitä paikkaa niin tulee joku täysin terve ja parkkeeraa siihen vain. Etten tarvitse kävellä muutamaa ylimääräistä metriä hakeakseen kaljaa.  Nähdessäni tälläisiä ihmisiä, en voi mitään muuta kuin sääliä heitä. Eikö heillä ole oikeasti parempaa tekemistä.
Kävisi vaikka uudelleen autokoulun niin oppisi pakittamaan ja parkkeeraamaan, muutenkin kuin ajamalla suoraan jostain kaarteesta parkkiin ja siintä voi lähteä suoraan kun kaljat on haettu..

Kuun alussa saatiin hyvä idea miehen kanssa, idea meni näin.. "mennään käymään pienellä reissussa, "anopin" luona viikko ja sitten  "appiukon" luona se puolitoistaviikkoa. Se voisi olla mukavaa vaihtelua arkeen"  .... näin reissun ollessa jo takana voin sanoa sen verran. Että oltiin todella pahasti väärässä asian suhteen.

"Anopin" luona oleminen oli ihan mukavaa, tullaan hyvin juttuun. (Sekä siellä on söpö 4kk vanha koiranpentu =^w^= ) 
Joka tosin ei antanut Dantelle pahemmin minkään asteista rauhaa, vaan seurasi tätä kuin hai laivaa. Söpöä omalla tavalla, sekä rakastan naskalivaihetta yli kaiken.  No siellä sitten tietenkin tuli sosiaalisoitua itseään taas miehen pikkuveljen kanssa. Sekä siellä on vain yksi tietokone joka toimii, jossain määrin kohtuu nopeudella. Että sillä voi pelata jonkin asteisia pelejä. Eli aika pahoja "vierotus-oireita" koneella olemisen suhteen. Kun näin kotona ollessa tulee oltua koneella ajoittain ihan liikaa. (Kyllä pelaan videopelejä ja myönnän lievän pakkomielteen niihin)
Sekä selvitettiin joitain parisuhde ongelmia (Anopin rasittava entinen, joka oli alkanut jo vainoamaa sitä..)



Dante ja Remu  pihalla riehumisen jälkeen väsähtäneit. Ainakin Dante oli aika väsähtänyt




.. Vaikka tosin tällä pikku kaverilla on vähän enemmänkin virtaa. Etenkin pienen torkun jälkeen.

Niin siis näköjään unohdin sanoa taas tuolla alussa, että "anoppi" omistaa Danten siskon tytön  Ritun  ja Remu on Ritun pentu. Eli samalla käynnillä käytiin katsomassa siis Danten sukulaisia. (tutustuttiin miehen kanssa aikanaan koirien kautta netissä.. näin jos en ole sitä aiemmin missään kertonut.. )

Viikko kului asteen verran liian nopeasti koirien kanssa leikkiessä, joten meidän matka johti taas keskelle Suomea
kohti "appi-ukon" kotia järven rannalla. Siis se asunto on on älyttömän kaunis, sekä siisti.
'Piha täynnä kukkasia ja muutenkin rauhallinen paikka. Etenkin näin verraten, että me asutaan kaupungissa. Sillä tavalla todellakin mukavaa vaihtelua.
Ensimmäiset päivät oli ihania, vaikka satoikin vettä oikeestaan koko reissun ajan.
Sekä tuhlattiin varmaan 3 purkkia suihkutettavaa hyttysmyrkkyä, poltettiin ainakin 2 paketillista niitä hyönteiskarkoite kiekkoja. Ja kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta kumpikin raapi ittensä verille hyttysenpuremien takia.
Tai ainakin minä, laskin silloin eräänä iltana (kun ei ollu oikeesti tekemistä... ) niin mulla oli 10 hyttysen puremaa oikeassa jalassa... nilkasta alaspäin laskettuna. Joten tästä voidaan jo päätellä että hyttysiä oli paljon.


Tosin... maisemat oli aurinkoisina päivinä kyllä kaikkien hyttysten puremien arvonen. Sekä Dante sai olla vapaana, josta se nautti todella paljon (vaikka yhtenä kertana kävikin moikkaamassa naapuria luvatta)


Sekä reissulla ollessa tuli heitettyä Dantelle keppiä, sekä itse tuli heitettyä tämän vuoden osalta talviturkki.
Ja uskokaa, se vesi oli jäätävän kylmää!  Mutta kun mentiin uimaan niin Dante ressukka luuli et ollaan jättämässä se, nii se lähti meijän perää. Ja ui vähän matkan päässä olevalle ponttoonille.  Se oli niin sydäntä lämmittävä ele.. vaikka oltiinkin n. 10m päässä siintä.. ja ehkä n.5m päässä jos lasketaan laiturilta matkaa... Mutta joo.. herttanen poika se on.

Oli reissussa vielä yksi kohokohta.
Käytiin kalastamassa kello 3 aamuyöstä....  en ollu siintä niin ilonen, mutta itse halusin kalastaa pitkästä aikaa. Enkä aavistanut että mennään siihen aikaan kalastamaan. No siinä sitten oltiin ja mietittiin ettei sielt varma mitään tule.
Mutta ku ajattelin, että no jaa.. siirrän kohon paikkaa nii eiköhän se jääny  pohjaa kiinni... No ei muute jääny pohjaa kiinni vaa siin oli kala. Enkä ees nähny koko kohoa (mun koho oli sellainen tumma ja pitkulainen mitä ei nähny nii hämärällä ees missä se on)  No siinä sitte piti tehä jotaa asialle, enkä tienny mitää mitä tehä tollasella mato-ongella.... oon kalastan vaa sellasilla pienillä papan tekemillä.. tai sitten virvelillä. En sellaisilla oikeasti pitkillä ostetuilla mato-ongilla...  Joten mies sai nostaa sen ylös.... tosin siima katkes just ku sen sai laiturille. Onneksi saatiin se viel kiinni.
Sitte oltiin vaan " Onks se särki?  ... joo on se... eiku hetkinen..... tuos valoa"  ja sitte todettiin että ei ollukkan mikään särki vaan kuha. ja kohtuu hyvän kokoinenkin.

Kuha päädyttiin paistaa savustuspussissa grillillä, ja kuulemma oli hyvää.. itse en tykännyt, mutta maistoin vähän! (lupasin isälleni, että edes maistan kalastamaani kuhaa)  

Ja se seuraava ilta olikin se viimeinen ilta siellä ja se oli katastrofi....
Joillain oli asteen verran liikaa alkoholia jonka aiheuttamana tuli kamala riita, vanhoja haavoja aukaistiin joka puolestaan johti siihen, että lähdimme yöllä pois sieltä miehen isovanhempien luokse. Minne piti mennä vasta seuraavana päivänä...
Toistaiseksi en luokittele ainakaan että olisin appiukon kanssa väleissä. Eli omalta osuudeltani mun pakolliset sukulaiskäynnit siellä suunnin on käyty!
Jos oikeasti joku on niin katkera, ettei voi antaa edes oman poikansa vanhoja virheitään anteeksi. vaan niitä pitää vatvoa JOKA IKINEN ILTA puolentoista viikon ajan. Niin olkoot katkera, mutta turha odottaa ainakaan mun osalta käyntejä.. ennen ku antaa anteeksi oikeasti toisen töppäilyt, niin vihoittelen sille vaikka 2 vuotta tai loppu elämäni jos se siihen menee!  (Kyllä olen erittäin pitkävihainen ihminen, kaverin kanssa meijän välit oli poikki 5 vuotta.. josta avaudun sitten joku toinen kerta ^^'     )

Kotiin päästessä, en voi todeta mitään muuta kuin että on ihana olla kotona, nukkua omassa sängyssä.. eikä tarvitse kestää sukulaisia hetkeen!  :)

Päätin nyt näin melkein 4 kuukauden hiljaisuuden jälkeen ottaa yhteyttä "kaveriin" joka muutti toiselle paikkakunnalle.
(Tosin tässä välissä olen ajoittain kysellyt mitä kuuluu, jne.. mutta keskustelut on jäänyt siihen)
Niin nytten päätin sitten oikein kunnolla kysyä, että mistä moinen ettei ole pitänyt yhteyttä vaikka kuinka vannoi että ollaan kavereita, vaikka mitä tapahtuisi.

No kaveri kertoi että hänellä menee mitä ihanammin elämä (palasi alkoholisti äijän kanssa yhteen, joka on "parantanut" tapansa)  mutta perhe on taas kasassa.
Joten kysyin, että miksi enään ei voi jutella tai puhua mun kanssa.. vaikka oon laittanut viestiä.
Vastauksena tuli tylysti "Sitä näkee enemmän niitä ihmisiä joilla on lapsia yms. Ymmärrät varmasti paremmin kuin itse elät perhe elämää ja käyt töissä yms."
Jotenkin tästä tuli jo itselleni tunne että en ole samanarvoinen kuin henkilöt joilla on lapsia. Sillähän ei ole mitään väliä, että minulla on kummityttö, vahdin vähän väliä kavereiden lapsia pidempiä ja lyhkäsempiä välejä. Sekä minulla on koira?
Jatkoin keskustelua kysymällä, että olenko vähempiarvoisempi siksi, ettei mulla ole lapsia. Niin meni hieman sanattomaksi... Sanoin kyllä, että kukaan ei o koskaan sanonut mitään tuollaista siksi, että en ymmärtäisi lapsettomuuden vuoksi. Vaan monet kaverit joilla on lapsia, niin juttelevat yhä. pitävät yhteyttä. käyvät kolmivuorotyössä. Mutta ei mikään tule esteeksi ettei voi tuhlata elämästään minuuttia tai paria kirjoittaen tai kysyen jotain.
Se on vain turhanpäiväinen tekosyy, kun ei parempaa keksi.
Ja jos en jotain ole ymmärtänyt niin kyllä kaverit on kertonut, että kuinka paljon kiireitä on ollut, mitä on tapahtunut ja missä nykyään mennään. Eikä olla silleen "minulla kaikki on hyvin, ihanaa elämää, mutta sulle en kerkee kirjottaa ku kirjotan mielummin kavereille joilla on lapsia" .... -.-'
Tympii vain tälläiset ihmiset, jotka ensin erittäin avuttomia ja kaipaa tukea ja sitten autan ja autan... ja kun pääsee omille jaloilleen niin "puukotetaan" selkään ja hylätään. En voi sanoa muuta, kuin oli viiminen kerta ku juttelen tuon ihmisen kanssa, ennen kuin kyseinen henkilö kasvaa aikuiseksi.

Näin kerrankin ihan koulun aikana, päivitys mikä on ihan ajankohtainen.
Onko teilläkin tehty näitä "tutustumis leikkejä" , "positiiviset asiat toisista" Meininki... 
Se että paperiin laitetaan oma nimi ja porukka sitten kirjoittaa yhden positiivisen asian sinusta?

No meillä sattui olemaan tälläinen tunti tänään, sekä se että kun paperi oli kiertänyt kaikkialla niin kerrottiin ääneen
3 asiaa siintä paperilta. Ohjeistuksena oli ettei saanut pistää samaa asiaa useammin. Mitä tietenkin tapahtui..
Kuinka ihania positiivisia asioita voit keksiä ihmisestä jota et tunne?
Itselleni sattui sellaisia sanoja kuin "omanlainen" , "sympaattinen" , "hymyileväinen"  ja loput olikin melkein  kiva, mukava jne... Se kamala tunne, kun opettaja kysyy vielä että millaiselta tälläisen palautteen saaminen tuntuu?
Mitä siihen itse voi vastata "vastenmieliseltä, teennäiseltä ja ahdistavalta? "  Eihän tuollaista voi sanoa täällä koulussa, ilman että melkein passitetaan koulutuspäällikölle.  Joten vastasin vain, että en tiedä.. enkä osaa sanoa.
.. Tietenkin tuo voisi olla mukavaa, jos oikeasti tietäisin että joku noista edes ns. välittäisi tietää minusta jotain.
Mutta kun totuus on täysin toinen....  koska eihän kukaan juttele tosille, ellei se ole sitä omaa kaveriporukkaa.
Ja jos jotain itse menen "möläyttämään" niin katsonaan nenänvartta pitkin "mikä toi on olevinaan?"  tyylillä.
Joten ratkaisuna on, että parempi olla hiljaa...

Tosin, meijän ryhmä nyt on olevinaan niin pintaliiton porukkaa. Parempia kuin kukaan muu, että nenänvartta pitkin katsotaan kaikkia uusia ja joitain jotka ei ole niin "porukoissa".  Että kait se on parempi vain olla minä, vaikkakin se harmittaa että toiset nauraa ja on kivaa.. ja itse on ulkopuolinen. Ja jos yrittää mennä porukkaan niin ollaan mielummin hiljaa, tai ei edes huomioida. Ja tästä porukasta lähihoitajia...  huh huh...