En ole nyt kovinkaan aktiivisesti kirjoittanut tänne, no oikeestaan mitään.
Joten ajattelin nyt sitten, että voisin kertoa vaikka mitä tein viikko sitten?

No juttuhan lähti siintä, että kaverilla on 3 lasta. Ja vanhimmalle muksulle oli tulossa leikkaus.
Ystävänä toki sanoin, että voin auttaa ihan miten vain, että jos tarve vaatii. Sitä saa mitä tilaa.... nähtävästi.
Kaverin aviomies oli vähän suuttunut jostain, eikä halunnut ymmärtää että  kaverin muksu (edellisestä liitosta oleva) joutuu leikkaukseen ja olemaan siellä 10pvä. Ja kaveri hyvänä äitinä haluaa olla sen tukena (muksu kuitenkin vasta ekalla luokalla oleva tyttönen)  Joten  äijä hermostui ja sanoi ettei vahdi pienempiä muksuja ja kuinka tämä asia on hänelle rankkaa.
Mies ei halunnut odottaa leikkausta muksun ja oman vaimonsa kanssa... joten olin kait "vara" henkilö. Epävirallinen kummi.
Ja ennemmin kuin huomasin, niin olikin jo lupautunut hakemaan pienemmät muksut päivähoidosta ja viettää heidän kanssa illan ja yön. o.O 

Odoteltiin siinä tovi ja muksu pääsi leikkaukseen, en kerennyt odottaa että leikkaus olisi ohi ja tulisi heräämöstä.
Kun piti mennä hakemaan kaksi muksua päiväkodista. 
No kotona sitten päätettiin, että tehdään isosiskolle paranepian kortit ja katsottiin piirrettyjä ja iltapesut yms.
Aamulla sitten olikin herätys klo 6, vaikka meninkin itse kouluun vasta klo 10.. joten.. muksut valmiiks ja päiväkotiin,
itse menin sitten sairaalalle viettämään aikaa jonka jälkeen kouluun..  JA sama rutiini toistui pari päivää, kunnes kaverin aviomies päätti ryhtyä taas isänrooliin.  Josta myöhemmin sain hieman kuulla, että muksut olisi taas halunnut leikkiä pihalla ja askarrella .. tehdä asioita mitä olin tehnyt heidän kanssa. Joten voisi kait sanoa, etten sittenkään ollut liian huono lapsenvahti / "kummi"  :) 

Sain myös palan sen aviomiehen arkea ja hän on sitä mieltä, että hänelle tämä kaikki on rankinta.
... muksut päivähoidossa 8-16   ja pikkukakkonen tulee klo 17 jonka jälkeen muksut syö iltapalan ja menee nukkumaan siinä  18- 18.30 .. Vau erittäin rankkaa viettää muksujen kanssa pienen hetken ja muuten viettää oman päivänsä miten haluaa. Huh huh  miten ihmeessä se pystyy siihen kaikkeen.
Itseäni jäi harmittamaan että en kerennyt tekemään paljoa muksujen kanssa, kun olisi ollut kiva mennä leikkipuistoon, tehdä enemmän asioita ja leikkiä.. mutta no arkipäivinä ei vain kerkeä.  
Tämän jälkeen itse aloin miettiä, että se oma muksu voisi olla ihan kiva, nyt kun olen vielä kohtuu terve ja nuori (ainakin jollain mittakaavalla nuori ihminen) 

Joten tälläinen oli minun viimeviikon tapahtumat, enään en ole pienempien lapsenvahti/kummi  vaan vietän aikaa ollen minä ja käyden sairaalassa vähän väliä katsomassa kaveria ja sen muksua miten asiat edistyy ja kuinka tämän haavat alkaa parantua.